Mitä filosofia on?

Mitä filosofia on?

"Ihminen on luonnostaan tiedonjanoinen" - Aristoteles

Ihminen on luonteeltaan utelias, tiedonhaluinen ja kyseenalaistava olento. Juuri vastauksien haluamisen ja ajattelun ansiosta filosofia sai alkunsa. Ihminen on jo aikojen alusta saakka ihmetellyt ympäristöään ja etsinyt vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Ennen niitä etsittiin uskonnosta, mutta filosofia syntyi vasta kun järkiperäinen uskonnosta riippumaton vastauksien etsintä yleistyi.

Filosofia käsitteenä syntyi muinaisen Antiikin Kreikan aikana luultavasti n. 600-400 eaa ja nimitys tulee kreikan kielisistä sanoista filia eli rakastaminen ja sofia eli viisaus. Se on siis "viisautta rakastava" oppi, joka tutkii, ihmettelee, ajattelee, kyseenalaistaa, epäilee ja argumentoi eli perustelee. Filosofiaa voidaan pitää kaikkien tieteiden äitinä, sillä ilman ajattelua, ihmettelyä ja pohtimista ihminen ei olisi ikinä ryhtynyt havainnoimaan ja tutkimaan ympäröivää maailmaa ja sen ilmiöitä.

Yleinen uskomus, jonka mukaan filosofit ovat kautta aikojen olleet eristäytyneitä ja yksinäisiä mietiskelijöitä ei voisi olla enempää väärässä. Filosofiassa uudet ajatukset viriävät usein  keskusteluista ja väittelyistä, sekä tutkimisesta ja asioiden kyseenalaistamisesta. Kaikki ihmiset ovat oman elämänsä filosofeja. Maan päältä ei löydy ihmistä, joka ei ajattelisi, ihmettelisi tai kyseenalaistaisi ympäröivää maailmaa, harjoittaen samalla huomaamattaan filosofiaa.

Vaikka kaikki ihmiset ajattelevat silti emme käytä ihmisistä yleisesti nimitystä filosofi. Vaan jo antiikin Kreikan aikana yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista filosofeista Platon kuvaili filosofia ihmiseksi, joka on luonteeltaan totuutta rakastava, hyvä oppimaan, oikeudenmukainen, ystävällinen ja hyvän sekä kauneuden tunteva. Filosofi on henkilö, joka omistautuu ennen kaikkea ajattelulle, totuuden etsimiselle ja uusien asioiden oppimiselle eli hän harjoittaa systemaattisesti filosofiaa. Yleensä filosofit ovat olleet uraa uurtavia useilla eri filosofian osa-alueilla.

Etenkin Antiikin Kreikan filosofeilla on ollut suuri vaikutus aikanaan ja myös myöhemmillä ajoilla. Tärkeitä ajan filosofeja olivat Sokrates, Platon ja Aristoteles. Sokratesta on pidetty länsimaisen tiedon isänä ja hän keskittyi filosofiassaan kysely menetelmään, jonka avulla hän pyrki kyseenalaistamaan totutut käsitykset. Hänen keskeinen tutkimuskohteita olivat elämä, hyveet ja oikeudenmukaisuus. Platon oli Sokrateen oppilas ja häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimpinä filosofeina. Platon keskittyi politiikkaan, metafysiikkaan, logiikkaa ja tietoteoriaan. Merkittävimpiä hänen töitään on erilaiset filosofiset vertaukset kuten luolavertaus ja aurinkovertaus. Aristoteles puolestaan oli Platonin oppilas ja empirismin edustaja, joka perusti länsimaisen filosofian. Hän keskittyi erityisesti politiikkaan, metafysiikkaa, tietoteoriaan ja logiikkaan.

Filosofiassa on yleisesti kaksi perus näkökulmaa rationalismi ja empirismi. Nämä näkökulmat ovat toistensa vastakohtia, mutta niiden jako ei kuitenkaan ole niin selkeä kuin yleensä uskotaan vaan esim. empirismissä saattaa olla viitteitä rationalismista ja toisin päin.

Rationalismi tarkoittaa järkeisajattelua ja sen mukaan kaikki todellinen tieto ja totuus saadaan selville järkeilyn avulla. Empirismin mukaan kaikki tieto saadaan selville aistihavaintojen avulla.

Filosofia jaetaan yleensä kahteen eri pääryhmään ja niiden useisiin eri osa-alueisiin. Antiikin Kreikassa filosofi Aristoteles jakoi filosofian kahteen eri ryhmään ja ne olivat teoreettinen filosofia, joka keskittyy tutkimaan erityisesti olemassaoloon liittyviä kysymyksiä ja käytännöllinen filosofia, jossa tutkitaan esimerkiksi toimintaa, inhimillisyyttä ja kauneutta. Tämä jako on yleisesti käytössä vielä nykyäänkin.

Teoreettisen filosofian tärkeimmät osa-alueet ovat metafysiikka, tietoteoria eli epistemologia, logiikka ja  ontologia. Filosofian alkuaikoina siihen laskettiin kuuluvaksi myös fysiikka, kemia, matematiikka, biologia, psykologia ja tähtitiede, jotka ovat myöhemmin eriytyneet omiksi tieteenaloikseen.

Metafysiikka käsittelee olemassaoloa eri kannoilta. Olemassa ovat kaikki olemassa olevat asiat, jotka rakentuvat muista olemassa olevista asioista tai ajatuksista. Metafysiikka keskittyy tutkimaan olevan perusluonnetta. Metafysiikka käsittelee myös ihmisen olemassaoloa ja tietoisuutta, sekä yksilön ruumiin ja mielen välistä suhdetta. Ontologia on yksi metafysiikan alalaji, joka tutkii mitä kaikkea on oikeasti olemassa sekä olemassa olevan eri tyyppejä ja olemassa olevien asioiden suhdetta toisiinsa.

Tietoteoria eli epistemologia oli filosofian keskiössä erityisesti uudella ajalla eli 1500 - 1600 - luvuilla. Se käsittelee erityisesti tietoa ja tietämistä kuten tiedon määritelmää, tiedon tarkoitusta, tiedon tunnistamista. Myös tosi ja totuuden tutkiminen, sekä taitotieto  ja väitetieto kuuluvat olennaisena osana epistemologiaan. Platonin määritelmän mukaan tieto rakentuu hyvin perustellusta todesta uskomuksesta tai käsityksestä. Muita historiallisesti merkittäviä ontologian filosofeja ovat mm. Ranskalainen 1596 -1650 elänyt Rene Descartes ja Preussilainen 1724 - 1804 elänyt, metafysiikkaan suuntautunut Immanuel Kant. Descartes eli  samoihin aikoihin kun kopernikaaninen eli luonnon tieteellinen vallankumous oli vahvimmillaan. Hän oli rationalisti, jonka tavoittena oli löytää varma pohja varmalle tiedolle epäilyn menetelmän avulla. Kant taas oli Descartesin seuraaja, jonka mukaan tieto muodostuu sääntöihin perustuvan synteesin menetelmän avulla ja sitä ei voi saavuttaa pelkkien aistien avulla.

Logiikka tarkoittaa johdonmukaista päättelyä ja se on osa-alue, joka tutkii rationaalisia argumentteja ja niiden ehtoja, menetelmiä, käsitteitä ja sääntöjä. Logiikkaan liittyvät erityisesti käsitteet deduktio ja induktio. Deduktion mukaan tosiasioita seuraa tosiasiat ja siinä uutta tietoa ei saavuteta vaan alkuperäistä tarkastellaan eri tavalla. Induktio taas tarkoittaa yleistämistä eli johtopäätökseen sisällytetään enemmän kuin premississä eli angumentin lähtökohdassa annetaan olettaa. Logiikan osa-alueita ovat propositiologiikka, predikaattilogiikka ja modaalilogiikka

Käytännöllisen filosofian osa-alueita ovat etiikka, estetiikka ja  yhteiskuntafilosofia sekä käsitys oikeudesta ja politiikasta. Se on nimensä mukaan käytännöllisempää ja keskittyy käytännön asioihin.

Etiikka käsittelee moraalia eli oikeaa, väärää, sekä hyvyyttä, pahuutta ja velvollisuutta. Etiikassa tiivistyy se millainen on oikeanlainen tapa elää ja käsite liittyy vahvasti myös uskontoihin. Esimerkiksi Italialainen 1225 - 1274 elänyt teologi ja filosofi Tuomas Akvinolainen esitti mielenkiintoisia tulkintoja maailmankaikkeuden olemassaolosta ja vaikutti kristillisen etiikan syntyyn. Etiikassa kaksi tärkeää käsitettä ovat arvot ja normit. Arvot ovat yksilöllisiä asioita, joita henkilö pitää arvokkaana esimerkiksi onnellisuus, perhe tai ystävät. Arvot voivat olla myös isomman ryhmän kokonaisuus. Esim. kristillisistä arvoista yksi tärkeimmistä on lähimmäisen rakkaus. Normit taasen ovat sääntöjä joiden mukaan tulee elää. Esimerkiksi lait luetaan normeiksi ja normit määritellään moraalin ja arvojen pohjalta.

Estetiikka lienee taiteellisen ihmisen mielestä yksi kiinnostavimmista filosofian osa-aloista. Se tutkii kauneutta ja asioita tai ominaisuuksia, joita pidetään kauniina. Ensimmäisiä kertoja esteettisiä kysymyksiä pohti antiikin Kreikan filosofi Aristoteles, mutta omana tutkimusalanaan se kehittyi vasta 1700-luvulla. Estetiikasta on olemassa kaksi rinnakkaista teoriaa. Subjektiivinen teoria, jonka mukaan kauneus on katsojan silmissä ja objektiivinen teoria, jonka mukaan asia on kaunis, kun sillä on jokin tietty ominaisuus. Preussilainen 1724 -1804 elänyt vaikutusvaltainen preussilais filosofi Immanuel Kant oli yksi ensimmäisistä filosofeista, joka otti estetiikan osaksi henkilökohtaista filosofiaansa. Hän uskoi kauneuden olevan yksilön mielentila, johon tunteet vaikuttavat.

Yhteiskuntafilosofia pohtii nimensä mukaisesti yhteiskuntaan liittyviä asioita kuten toimivaa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa, sekä valtion, vallan, oikeuden ja lakien syntymistä. Yhteiskuntafilosofian keskeisiä aiheita ovat mm vapaus, vastuu, velvollisuus ja tasa-arvo. Siihen pohjautuu esimerkiksi nykyiset yhteiskuntien perusperiaatteet. Yhteiskuntafilosofian tunnetuimpia filosofeja ovat mm Karl Marx, Jean-Jacques Rousseau ja John Locke.

Karl Marx oli 1818 - 1883 elänyt preussilais filosofi, jota pidetään erityisesti uudenaikaisen sosialismin ja kommunismin isähahmona. Hänen mukaansa on nimetty maxismi, joka oli sosialistinen eli tuotantovälineiden yhteisomistusta kannattava  aatesuunta ja samalla yhteiskuntajärjestelmä.

Jean-Jacques Rousseau eli valistuksen aikana 1712 -1778 ja hän oli ranskalainen filosofi. Hän oli valistuksen aatetta ja yksityisomistajuutta kritisoinut sosialismin edelläkävijä. Rousseauta on myös syytetty totalitarismista eli järjestelmän, jossa valtion valta ulottuu kaikille yhteiskunnan osa-alueille kannattamisesta.

1632 - 1704 elänyttä John Lockea pidetään brittiläisenä empiristinä, jonka mukaan kaikki maailmasta saavuttamamme tieto on suorasti tai välillisesti saavutettu aisti kokemusten avulla. Locken yhteiskuntafilosofia perustui länsimaiseen liberalistiseen demokratiaan eli kansan valtaan. Locken ajatuksen ovat hyvin arvostettuja ja esim. Yhdysvaltojen 1700-luvulla laaditussa perustuslaissa on selkeitä viitteitä Locken sanoista samoin kuin YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa.

Eri osa-alueiden lisäksi filosofia jakautuu useille eri aikakausille läpi historian. Historiassa filosofian päävaiheita ovat Vanha maailma 700 eaa - 250 jaa, keskiaika 250-1500, renessanssi ja järjen aikakausi 1500 -1700, vallankumousten aika 1750 -1900, moderni maailma 1900 - 1950 ja nykyfilosofia 1950 -luvusta eteenpäin. Aikakauden muuttuessa myös filosofia on muuttunut ja siinä on usein havaittavissa ajan pääsuunnat. Esimerkiksi uskonto painotteisen keskiajan filosofia liittyi myös vahvasti uskontoon, kuten Jumalaan sekä sielun ja ruumiin suhteeseen.

Filosofia on ollut merkittävässä roolissa historiassa ja se on tärkeää vielä nykyisinkin. Sen ansiosta yhteiskunnassa on toteutettu tarvittavat muutokset. Juuri filosofinen ajattelu ja ihmettely erottaa ihmiset eläimistä. Ihmisaivot ovat pystyneet kehittymään ajattelun ja ihmettelyn avulla. Toistaiseksi yksikään muu laji ei kyennyt näin suureen kehitykseen.  Ihmisten luoma maailma on kehittynyt pyynti- ja keräily yhteiskunnasta, huipputekniikkaa hyödyntäväksi tieteen valtakunnaksi.  

Pohjimmiltaan myös kaikki tieteet mukaan lukien uskonto ja taide ovat filosofian aikaan saannoksia. Ne ovat syntyneet tarpeesta saada vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Uskonnot ovat syntyneet tarpeesta uskoa johonkin ihmiskuntaa suurempaan voimaan ,ja  selittää esimerkiksi ihmiskunnan ja maapallon synty sen avulla. Ilman filosofiaa ja filosofisesta ajattelusta syntynyttä tarvetta ihminen ei olisi luultavasti luonut uskontoja.

Sama pätee taiteeseen, ilman ajattelun synnyttämää tarvetta ihminen ei olisi koskaan oppinut hyödyntämään kykyjään, sillä taide pohjautuu ennen kaikkea omien tunteiden ja ajatusten ilmentämiseen erilaisilla tavoilla. Se myös vaatii usein kovaa ajatustyötä. Kuvallista ja sanallista ilmaisua eli maalaustaidetta tai lyriikkaa voidaankin osittain pitää yhtenä keinona ilmentää, etsiä ja pohtia filosofisia ongelmia. Yksi historian merkittävimmistä kirjailijoista, englantilainen 1564 - 1616 elänyt näytelmien ja runojen tekijä William Shakespeare on hyvä esimerkki filosofian harrastamisesta taiteen avulla. Hän mietti mm etiikan kysymyksiä. Yksi hänen lausahduksistaan oli “Mikään ei ole hyvää tai pahaa, ellemme sitä siksi ajattele”.

Filosofian eli ajattelun ja pohdinnan ansiosta ihmiset erottuvat toisistaa, maan päältä ei löydy kahta täsmälleen samalla tavalla ajattelevaa. Se on rikkaus, jonka ansiosta olemme sellaisia kuin olemme. Kyky filosofiseen ajatteluun on siis yksi ihmiskunnan peruspilareista, jonka avulla olemme saavuttaneet monia hyviä, mutta myös samalla huonoja asioita. Pohjimmiltaan ajattelu lähtee aina ihmisistä itsestä, mutta siihen emme voi ennalta vaikuttaa mitkä ajatukset koituvat kansan tuomioksi tai pelastajiksi. Tämä on hyvä lopettaa Kungfutsen sanoin “Mitä tiedät, sen tiedät; mitä et tiedä, et tiedä. Tätä on tosi viisaus.”